Itsenäiyyspäivä meni treenatessa...

Huomenta!!
Lauantaiaamuna pakkasiin autoon pientä evästä vaihtovaatetta ja tietysti tärkeimmät eli pojat. Fordin nokka kohti Espoota ja kävin viemässä Päiville laatikon kissanleluja. Juotiin kupit teetä ja höpöteltiin kissamaailman ihmeellisyyksiä.
Siitä matka jatkui kohti Lohjaa jossa oli Helenan kanssa sovittu treenit. Muutaman mutkan ja u käännyksen jälkeen löysin itseni papekon kentältä.
Helena aloitti treenauksen Hipulla (mikä se rotu nyt olikaan...) mutta pikkukoira. Treeniä seuratessa ja välillä avustaja toimiessa huomasinkin että pikkukoiraa kouluttaessa täytyykin huomioida paljon erillaisia asiota mihin minä en ainakaan ole huomannut reagoida kun en omista pikku koiraa.
Sitten kehiinastui Darkon vanha treenikaveri Viivi eipä uskonut että tytsyllä löytyy ikää kunnioitettavat kymmenen vuotta... Hatunnosto siitä Viiville. Pallon perässä mentiin...
Koiruus vaihtoon ja minä kentän toiseen päähän kuusen taakse kyyhöttämään pallon kanssa.
Rudi pääsi näyttämään taitojaan kentällä. Koirasta löytyi tekemisen halua. Oli oikein kivaa katseltavaa kuusen takanta. Täyskäännökset miten joku saa sen niin tehtyä... Kyllä meillä on vielä Artturin kanssa monta hikistä tuntia edessä.
Lopuksi kuuluikin se sana jota olin odotellut ETEEN!! ja sitten alkoi minun rooli heittää pallo palkaksi Rudille ja kaikki menikin aivan nappiin. Hieno suoritus Helena ja Rudi.
Sen jälkeen keskustelimme Artun treeninläpi. Asioihin joihin minussa piti kiinnittää huomiota... Palkkaan koiran väärässä rytmissä ja liian hitaasti. Sen muuttaminen ei sitten ole ihan helppoa välillä meinaa tulla uskon loppu. Artturi kentälle koulutuskaulain kaulaan ja kentänlaidalla virittämiset. Kenttä oli Artulla aivan uusi ja sen toisella puolella oli toinen porukka treenaamassa joten kiinnostus lopahti muutaman kerran,mutta onneksi pienellä haastella taas mentiin. Ensimmäinen treeni olikin minulle hankalin seuraamispaikan opettelu. Siinä kun on oikeastaan täysin apukouluttajan ohjattavissa eli ite ei pysty hirveästi koiraa katsomaan.. Enkä tarkoita tätä sillä että en luottaisi Helenaan. Luotto on 100%
Sitten saatiinkin läjä onnistumisia Arttu autoon ja hengitys tasaantumaan ja me immeiset pidettiin teetauko kera Micon leipomien pipareiden!
Sitten oli taas Artun vuoro kentälle ja treeninä oli maahanmeno,istuminen ja seisominen. Niiden treenamisesta tykkään ja niin taisi Arttukin....
Sitten oli vuorossa vanha herra Darko. Pikkasen seuraamista,metallinouto ja kaukokäskyt.. Viimeisimmässä tullaan sitten ropisten taaksepäin olisi pitänyt jo aikoja sitten uskoa Hennaa,mutta ei sen kun on tultava useammasta suusta että se menee tajuntaan... Nyt haetaan varmoja onnistumisia ilman etenemisen mahdollisuutta läheltä. KIITOKSIA Viimeisimpänä oli ruutu ja pysähdykset niitä harkoitellaan,harjoitellaan,harjoitellaan.
Päivä oli pitkä,mutta hyvin opettavainen!!! Sitten suunnattiinkin Helenalle ihanalle suolaselle piiraalle ja kupposelle teetä!
Kiitoksia Helenalle,Viiville,Rudille,Hipulle,Darkolle ja Artulle mahtavasta päivästä. Parin viikon päästä sitten uusiksi!
Nyt täytyy lähteä Artturin kanssa ajamaan kohti uutta seikkailua eli kaapelitehdasta ja ensimmäistä epävirallista pentunäyttelyä. Siitä sitten lisää illalla....

Artulla hampaat vaihtuneet...

Niin nyt on sitten viimeinenkin maitohammas irronnut. Joten treenaaminen voi alkaa täysipainoitteisesti.
Sunnuntaina käytiinkin jo ensimmäisessä Uhon järjestämässä pentukoulutuksessa. Kenttä oli todella märkä ja teemana oli maahan meno ja luoksetulo. Maahan menoa ei sitten oltu treenattu ennen kentälle menoa joten hyvät vinkit saatiin kotiharjoitteluun.... Ja ollaan sitten treenattu jotta päsemme sunnuntaina näyttämään taitoja.
Nyt ei ole laittaa kuvia meidän treenauksista koska ilma on aivan kauhea ja jos se on hyvä niin kerkeää tulla pimeää kun me ollaan kentällä.
Joten yritämme hoitaa asian viikonloppuna.
Darko paapan kanssa ollaan hiottu tokoa niin se pirun... ruutu ja ne kaukokäskyt. Noh sain opetettua tunnarin niin mehän opimme myös nämä.Hitaasti hyvää tulee. Kokeisiinhan onkin tarkoitus mennä vasta keväällä eli kiirettä ei ole.
En voi olla myös kertomatta mitä itse tein tänään.... Mitä veikkaisit?????
Usko tai älä niin vaihdoin aivan itse alusta loppuun autoon talvirenkaat!! Loppujen lopuksi hankalin homma oli saada vararengas irti ja sen alta tunkki,mutta kilttinä tyttönä kaivoin ohjekirjasen ja sekin homma hoitui...
Tällästä meillä!!!!

Damirazin Hurrigaanin Ä-pentujen tuloksia

Vaikka aikaa on kulunut.... Niin Rokkia on aika ajoin mieletön ikävä. Sydäntä lämmittää ja kaipaus voimistuu aina sillon kun Damirazin Ä-pennut saavat hienoja saavutuksia. Lonkkakuvatilasto on hienoa katsottavaa. Äimänkäki merkkivärinen narttu Cia on saavuttanut hienosti JK2 omistajiensa kanssa. Sertejäkin on tullut yksi kappale eli tiedä vaikka pääsisimme onnittelemaan valioitumisesta.... Mikäs olisi sen hienompaa. Samoin Cia on käynyt luonnetestin saaden sieltäkin 159 pistettä. Viikonloppuna on käynyt myös luonnetestissä Ärripurri merkkivärinen narttu 159 pistettä. Äkkilähtö blondi narttu 155 pistettä. Kaiken kaikkiaan hyvin tasaiset ovat siskoksien pisteet. Aivan mahtava fiilis....

Lomalta palanneet

Olimme viikon verran reissussa. tuulta ja tuiverrusta riitti....

Sen verran vaativaa tuo homma on että pojista en ole vielä saaanut kelvollista kimppakuvaa joten vasurilla on Arttu ja oikealla vanha herra Darko.

Kynsien leikkaus.....

Miten se voi olla niin vaikeaa.... Kohteena on Arttu Mico syötti nakkia ja minä epätoivoisena yritin leikata kynsiä siis todellakin yritin. Vaihdettiin siankorvaan. Alku näytti lupaavalta,mutta totuus pamahti silmille murinaa,puremista,rimpuilua ja aivan makkaraksi heittäytyminen. Ja saldona oli 2 kynttä aikaa tähän operaatioon kului 45 minuuttia!!!!
Kokeilemme siis lenkin jälkeen uudestaan.... ehkä paremmalla saldolla.
Jotta sain sitten oikein Artun pyörimään sukissaan otin Darkon kynnet seuraavaksi käsittelyyn. Darko istuu hienosti tarjoaa tassunsa ja naps naps kynnet on leikattu possunkorva suuhun ja aikaa kului noin 3 minuuttia!!!
Sillai lähti tämä iltapäivä käyntiin. Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan....

Perheemme lisääntyi

Hän on Arttu. Kennel nimeltään Asher Sus Armoni. Arttu on käyty hakemassa Puolasta. Sukupuusta ynnä muusta laiyan myöhemmin lisää.
Arttu tuli meille vähän oventakanta. Kuten varmaan moni tietää jouduin luovuttamaan Rokkin suhteen. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta kokeiltiin ja koiran kunto vaan huononi päivä päivältä. Mutta siitä omassa aiheessa.
Tupu (Darkon kasvattaja) kyseli olisinko kiinnostunut pennusta? Aluksi ajatukset olivat sekavat,mutta asiaa mietittyäni totesin elämän on jatkuttava.
Siitä alkoivat meili keskustelut ynnä muut järjestelyt pennun suhteen.
Sen verran oli hyvä onni matkassa että kun ajelimme Eurooppa turneelta kotia päin niin ajettiinpa Puolan kautta kotia ja käytiin vilkasemassa pentuja jotka olivat sillon 3 viikkoa vanhoja. Siitä oli sitten valkattava pentu jota kasvattaja alkaisi seuraamaan tarkemmin. Valitsimme sillon pennut valkoinen ja sininen.
Jotakuinkin pitkän välimatkan takia luotin kasvattajan lähettämiin videoihin,kuviin ja sanaan enkä matkustanut tutkimaan pentuja uudestaan ja valintamme oli minulle valkoinen.
Sitten alkoikin selvittely pennuntuomisesta Puolasta Suomeen joka osoittautuikin helpoksi. Pennulle mikrosiru ja rabiesrokote jonka jälkeen piti odottaa 21 vuorokautta ja sen jälkeen pennun pysty tuomaan Suomeen.
18.09.2008 lähdimme sitten tyttövoimin kohti Puolaa. Tupu,ystäni Kati ja minä hypättiin laivaan ja aamulla laivasta ulos ja kilometrejä oli ajettavana noin 1200
Saavuimme Warsovaan Perjantai-iltana noin klo 20,00 ja siitä heti pentua katsomaan. Pennultahan se näytti onneksi!!! Kyllä olisi harmittanut jos.....
Lauantai menikin meillä tytöillä sitten shoppaillessa ja niitä kasseja niitä oli jokapaikassa. Kaikki löytivät jotain jopa itselleen ettei aina lapsille koska kaikilla meillä on jälkikasvua. Minä joka en nauti kovin paljon ostoskeskuksista niin nyt kulutimme siellä aikaa aamu klo9,00 ilta 19,00 Illalla suuntasimme sitten Tupun ystän Dorotan luokse. Siellä meitä odotti valmiiksi katettu pöytä ihanine ruokineen. Aika kului nopeasti seurustellessa ja kas kummaa pää aiheena oli Hovawartit!! Sitten koittikin aika että Monican oli jätettävä hyvästit Artulle ja se siirtyi minun vastuulle. Artun pentue oli kennel Sus Armonin ensimmäeinen pentue ja Arttukin oli siellä rokotuksien takia yhden ylimmääräisen kuukauden joten en ihmettele yhtään että kiintymys oli jo Arttuun tullut.
Sunnuntai aamuna oli sitten lähtö kotia kohti aamulla klo5,00 koska laivamme lähti Tallinnan satamasta kohti Helsinkiä 19,30. Siitä mitä kaikkea paluumatkalla sattui jääköön meidän tyttöjen keskeiseksi!!! Heh heh olinko ilkeä???? Olimmekin satamassa sopivasti 19,10 joten Tallinnassa ei sitten tarvinnut enää harrastaa rahan kulutusta.
kokonaisuudessaan matka oli aivan mieletön naurua,kikatusta,suklaata mitä vielä kiire ja älytön aikataulu on jo unohduksissa ja kohta voi alkaa suunnitella uutta reissua!!

Rotumestiksissä

Pitkästä aikaa taas kerkesin tänne päivittämään mitä meittin elämässä on tapahtunut. Darkon kanssa käytiin 27.09.2008 Hoffien rotumestiksissä Kangasniemellä.Lajinahan oli tuttu jälki ja luokkana voittaja. Tällä kertaa oltiin kyllä treenattu ja maastoa en niinkään pelännyt,mutta tottis.... Ja sen kyllä näki ja omistaja tunti jaloissaan.
Maasto oli ryteikköä siis isolla R kirjaimella. Janalla katsoin kauhistuneena kun koko jana oli kaadettua puustoa. Yleensä keskityn lähettämiseen,mutta nyt roiskasin koiran mettään ja pieleenhän se meni. Kutsuin Darkon takasin ja uusi yritys ja parin kiemuran jälkeen oltiin jäljellä. Tällä kertaa ei siis tullut takajälkeä. Hypittiin kymmenien ojien yli risukasoista läpi ja ojanpohjalla näin hirvenjäljen ja totesin että taidetaan mennä hirven perässä ja samaan syssyyn löytyi meittin ensimmäinen keppi ja tuli kyllä totaalisesti oikeaan aikaan. Samanlainen maasto jatkui kunnes kädessä oli 4 keppiä mukaan lukien 6 keppi. Kepit luovuttamaan.
Matka jatkui siitä kohti esineruutua ja en muista millon olisin ajanut alinopeutta. Nyt ei ollut kiire jokainen lepohetki oli tarpeeseen sen verran rankka jälki oli.
Esineruutu oli oikein kiva ja sieltä nappasimme 2 esinettä. kolmaskin olisi ehkä tullut jos omistaja ei olisi lähettänyt koiraansa ruudusta ulos kiireessä....
Sitten olikin vuorossa tottis ja kello lähenteli kahta ja arvelin poitsun olevan väsynyt.
tottis...jos sitä edes siksi voi sanoa.Mulla tuli täys bläk autti kyselin tuomarilta koko ajan ja silti jäi jotain suorittamatta.Esteet Darko kiersi ja luovutuksessa tarjosi mulle tassua....
Joo Mico on opettanut Darkolle gimmi faif ja sillon Darko lyö tassun ilmaa.
No samapa tuo pisteemme oli maasto 140 ja tottis 43 yht 183
Tästä on hyvä siirtyä tokopuolelle .
Osataan me sitten kyllä ottaa rennostikin tässä nautitaan pellolla täysin siemauksin!!!!