Itsenäiyyspäivä meni treenatessa...

Huomenta!!
Lauantaiaamuna pakkasiin autoon pientä evästä vaihtovaatetta ja tietysti tärkeimmät eli pojat. Fordin nokka kohti Espoota ja kävin viemässä Päiville laatikon kissanleluja. Juotiin kupit teetä ja höpöteltiin kissamaailman ihmeellisyyksiä.
Siitä matka jatkui kohti Lohjaa jossa oli Helenan kanssa sovittu treenit. Muutaman mutkan ja u käännyksen jälkeen löysin itseni papekon kentältä.
Helena aloitti treenauksen Hipulla (mikä se rotu nyt olikaan...) mutta pikkukoira. Treeniä seuratessa ja välillä avustaja toimiessa huomasinkin että pikkukoiraa kouluttaessa täytyykin huomioida paljon erillaisia asiota mihin minä en ainakaan ole huomannut reagoida kun en omista pikku koiraa.
Sitten kehiinastui Darkon vanha treenikaveri Viivi eipä uskonut että tytsyllä löytyy ikää kunnioitettavat kymmenen vuotta... Hatunnosto siitä Viiville. Pallon perässä mentiin...
Koiruus vaihtoon ja minä kentän toiseen päähän kuusen taakse kyyhöttämään pallon kanssa.
Rudi pääsi näyttämään taitojaan kentällä. Koirasta löytyi tekemisen halua. Oli oikein kivaa katseltavaa kuusen takanta. Täyskäännökset miten joku saa sen niin tehtyä... Kyllä meillä on vielä Artturin kanssa monta hikistä tuntia edessä.
Lopuksi kuuluikin se sana jota olin odotellut ETEEN!! ja sitten alkoi minun rooli heittää pallo palkaksi Rudille ja kaikki menikin aivan nappiin. Hieno suoritus Helena ja Rudi.
Sen jälkeen keskustelimme Artun treeninläpi. Asioihin joihin minussa piti kiinnittää huomiota... Palkkaan koiran väärässä rytmissä ja liian hitaasti. Sen muuttaminen ei sitten ole ihan helppoa välillä meinaa tulla uskon loppu. Artturi kentälle koulutuskaulain kaulaan ja kentänlaidalla virittämiset. Kenttä oli Artulla aivan uusi ja sen toisella puolella oli toinen porukka treenaamassa joten kiinnostus lopahti muutaman kerran,mutta onneksi pienellä haastella taas mentiin. Ensimmäinen treeni olikin minulle hankalin seuraamispaikan opettelu. Siinä kun on oikeastaan täysin apukouluttajan ohjattavissa eli ite ei pysty hirveästi koiraa katsomaan.. Enkä tarkoita tätä sillä että en luottaisi Helenaan. Luotto on 100%
Sitten saatiinkin läjä onnistumisia Arttu autoon ja hengitys tasaantumaan ja me immeiset pidettiin teetauko kera Micon leipomien pipareiden!
Sitten oli taas Artun vuoro kentälle ja treeninä oli maahanmeno,istuminen ja seisominen. Niiden treenamisesta tykkään ja niin taisi Arttukin....
Sitten oli vuorossa vanha herra Darko. Pikkasen seuraamista,metallinouto ja kaukokäskyt.. Viimeisimmässä tullaan sitten ropisten taaksepäin olisi pitänyt jo aikoja sitten uskoa Hennaa,mutta ei sen kun on tultava useammasta suusta että se menee tajuntaan... Nyt haetaan varmoja onnistumisia ilman etenemisen mahdollisuutta läheltä. KIITOKSIA Viimeisimpänä oli ruutu ja pysähdykset niitä harkoitellaan,harjoitellaan,harjoitellaan.
Päivä oli pitkä,mutta hyvin opettavainen!!! Sitten suunnattiinkin Helenalle ihanalle suolaselle piiraalle ja kupposelle teetä!
Kiitoksia Helenalle,Viiville,Rudille,Hipulle,Darkolle ja Artulle mahtavasta päivästä. Parin viikon päästä sitten uusiksi!
Nyt täytyy lähteä Artturin kanssa ajamaan kohti uutta seikkailua eli kaapelitehdasta ja ensimmäistä epävirallista pentunäyttelyä. Siitä sitten lisää illalla....